Pakastimessa oli jäätelöä. Söin palan. Sitä voisi kyllä luonnehtia normaalikokoiseksi. En syönyt enempää koska ei ollut. Lähdin kauppaan. Ostin margariinia mitä pitikin. Ja jäätelön. Ja Daim-patukan. Ja Fazerin Tuttufrutti -suklaalevyn 100g. Ja oksensin. Lisäks söin kaks Cracottea juustolla ja makaronilaatikkoa. Laatikkoa en oksentanut. Enkä aio. Aamullakin söin 2 ruisleivän puolikasta juustolla ja jogurtin. Ja kahvia. Olen taas syönyt enemmän kun tarpeeksi tälle päivälle ja kello on vasta yks. Itkettää.

Hermo on harvinaisen kireellä. Tänään on kaks kaveria tulossa illalla kahville. Meinasin jo soittaa ja perua mutten voi. Nään niitä niin harvoin muutenkin. Mun elämä on ihan pilalla, melkein täynnä paskaa. Pelkkää ruokaa, kaloreita, lihomisenpelkoa, oksentelua, salailua, esittämistä. Muille olen positiivinen, iloinen, hymyilevä ja muutenkin kaikin puolin hyvinvoiva persoona. Olen kaikille se sama ihminen joka olen aina ollut. Ja paskat, näkisittepä mut oikeesti. Mä olen masentunut, itkuinen, hermoileva, sairas ihminen. Ja ilmeisen hyvä näyttelijä koska kukaan ei tiedä tästä mitään.

Joku voisi jopa nauraa jos kertoisin. Ai sä vai?? Älä naurata. Mitä tästä itse opin, kellä tahansa voi olla mitä tahansa pään sisällä mitä toiset eivät ehkä ikinä saa tietää. Kukaan ei välttämättä ole se joksi itseensä väittää ja ketä näyttelee. No, mä en ainakaan ole.