Yritän epätoivoisesti takoa päähäni että parane parane parane. Älä mieti kokoajan ruokaa ja syömisiä, älä laske kaloreita, älä ajattele koska olet viimeksi syönyt ja koska voit seuraavaksi syödä ja mitä. Älä rakenna päivää ja elämää syömisen ja ruoan / syömättömyyden ympärille. Haluan olla normaali ja normaalisti, niinkuin sillon ennen. Vanhat luokkakaverit totesivat vähän aikaa sitten että olen "laihtunut saatanasti kouluajoista". Enkä ole?? Saman kokoinen olen kuin silloinkin, mielestäni, ja välissä olin sitä paitsi paljon painavampi. Siis läski. Mutta nyt haluan parantua. Kerroin päässäni vellovista ongelmista, siis osasta tottakai vaan, toiselle puoliskolleni. Sieltä kuulin kannustavia ja rohkaisevia sanoja, joiden avulla yritän saada elämän takaisin normaaliksi... Ja onneks on hyvä ystävä joka kuuntelee. Joka on itse aikoinaan kärsinyt syömishäiriöstä. Mun on pakko parantua.

Tähän prosessiin nyt kuuluu se, etten joka päivä käy täällä kertomassa mitä olen syönyt ja paljonko. Jos teitä yhtään kiinnostaa niin käyn joskus kertoilemassa kuinka tää projekti sujuu jos sujuu. Mutta oon aika vakaasti nyt päättänyt että haluan jättää tän kamaluuden taakseni...