Joo, taas. Tiesin aamulla jo herätessäni että päivästä tulee painajaismainen.. Niinhän siitä pikkuhiljaa on muodostumassa. Aamun aloitin "normaalilla" aamupalalla, kaks näkkäriä, jogurtti ja banaani. Normaalisti en kyllä syö aamulla edes noin paljoa. No, nyt söin. Sitten se syömishirviö jäi päälle. Toinen banaani. Vielä yks näkkileipä. Pulla. Eilisen karkkipussin jämät, n. 50g. Tuliaissuklaata 100g. Lisää pullaa. Tässä vaiheessa lopetin jo laskemisen. Helvetti että taas menee päin peetä!! Oli niin ihana jakso, pitkä, yli kuukauden kun pystyin olemaan syömättä herkkuja muina kun karkkipäivinä. Sillonkin kohtuudella. Mikä nyt taas on?? Täytyykö soittaa sitten lääkäriin että joo päin v*ttua menee taas. En tahtois koska lääkäri vaihtui ja joutuisin luultavasti selittämään pitkälti tilanteeni uudestaan.. En jaksais. Ei vaan huvita. En jaksanut tänään edes kävelylle lähteä. Senkin tiesin jo ennen kun nousin edes sängystä. Mitäpä tänään olisin saanut tehtyä, muuta kun lähinnä syötyä. Niin ja ette arvaa mitä tein kans. No OKSENSIN. Joo. Hyvä. Taasko se alkaa. Koko kierre. Eikä ollut ensimmäinen kerta viikon sisään kun kävin oksentamassa suunnittelemattomien herkkujen jälkeen. Jeps..

Tänään pitäis jaksaa lähteä vielä shoppailemaan.. Arvaatkaapa kuinka paljon kiinnostaa. Tuntuu ihan pimeen läskiltä, olo on ihan kamala. Itsepä on aiheutettu.. No, fiilis parani ehkä asteen kun sain meikattua ja vaihdettua yövaatteet pois päältä. Tuntuu jo vähän ihmisemmältä.. Tosin ei paljoa. Voi perseen perse. Onneks on väljät vaatteet keksitty. Ei oo pakko laittaa makkarankuoria jos ei tahdo.. Ja minähän en tahdo. Kaikki vaan tuijottais ja ajattelis et joo kiva, makkara nakin kuoressa.. Kaivan hiveimmät roikkuvat rääsyt mitä vaan kaapistani löydän ja vedän ne päälleni jos kerta on kämpästä ulos lähdettävä.. Tosin se kyllä saattais jopa piristää tätä oloo vaikka nyt tuntuu aika epätodennäköiseltä. Mutta kokemuksella taas.. Hirveä jano on muuten taas kokoajan. Sen siitä myös saa kun käy yrjöämässä. Valivali. Huoh.

No, eiköhän sanoma tullut jo selväksi, menen tästä yrittämään piristää tätä oloani, jos vaikka onnistuisi. Harjaan tukan, ehkä koitan jopa saada jonkunlaisen kampauksen aikaiseksi, jonkunlaisen muun kun poninhännän tai nutturan. Joista jompikumpi mulla on aina nykyään. Kun ei vaan jaksa. Ei vaan jaksa.