Ahdistaa. Ahdistaa niin suunnattomasti. Kaikki. Ihan kaikki. En ole neljään päivään syönyt. Nyt en PYSTY syömään. Lukuunottamatta muutamaa purkillista jogurttia ja väkisin nieltyä banaania. Varmaan pyörryn viimeistään viikonloppuna töissä. Mitä sitten? Ei oikeastaan edes kiinnosta...

Kuljen kun kuollut elävä edes takaisin kotona päivät. Yöt laahustan töissä ja yritän näyttää siltä kun kaikki olisi hyvin. Kotona puren huulta etten purskahtaisi itkuun ja töissä en osaa enää muuta kun nauraa. Hah, olenpa terve.

Tuntuukin todella terveeltä. Todella.