Nyt menee pitkästä aikaa oikeesti hyvin, monta päivää on menty jo ilman suurempia himoja ahmia tai vetää karkkia ja suklaata. Ehkä ne on ne lääkkeet jotka alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan, nostavat sitä estrogeenia joten sokerin himo vähenee. Ihanaa.

Lisäks oon siis joka päivä syönyt vähän n. 3-4 tunnin välein ja sekin on nyt onnistunut. Mahtava fiilis. Ja miettikää, lauantaina kieltäydyin kun kysyttiin mennäänkö ostamaan karkkia. Siis sanoin ei! Hih, edistystä tapahtuu... Lähdin karkkien mässyttämisen sijaan lenkille. Jaksan jo tosi hyvin hölkätä, siinäkin on ihanaa huomata edistyvänsä. Menen aina saman lenkin, se kestää yleensä n. 35min. Eilen pidin lepopäivän ja tänään illalla on taas lenkki luvassa.. Viimekerralla eli lauantaina kävelin enää ainoastaan 2min, loput 33min hölkkäsin. Pikkuhiljaa ;). Ja lenkille lähtö ei enää ole pakkopullaa mitä se joskus oli, nyt tosissaan nautin siitä. Koska en odota itseltäni liikoja enkä tee tätä enää laihtuakseni vaan pysyäkseni kunnossa ja nykyisissä lukemissa.

Aamulla oli kyllä shokki kun kävin vaa'alla, se näytti +900g edelliseen.. Mutta sitten onneks järki taas palasi ja tuumin etten näillä elämäntavoilla voi millään muotoa lihoa.. Ja yritän nyt luottaa enemmän peiliin ja järkeen kun vaakaan! Ja kirjasta jonka lääkäri suositteli luettavaks (Lupa syödä) on ollut hyötyä enemmän kun olisin ikinä uskonutkaan... Tällä hetkellä usko paranemiseen on suuri ja luottavaisuus myös!

Joo.. Viime torstaina oli karkkipäivä ja siitäkin vähän ajattelin löysätä otetta. Jos piiskaa itseään ettei saa syödä mitään hyvää muutakun torstaisin, siitäkin saattaa tulla sitten harmia. Mieluummin sitten sallin useammin viikossa mutta pienempiä annoksia kun että kokoajan miettii ja kituuttaa että torstaina vasta, sillon varmasti sortuu helpommin. Mutta nyt ei oo ees tehnyt mieli.

Mutta ei tällä kertaa muuta, palataan taas <3