Viikonloppu meni loppuviimein ihan ookoosti, ei suurempia ongelmia. Perjantai oli ennustukseni mukaisesti aika kamala, mutta kamalampikin olis voinu kyllä olla. Söin kyl karkkeja ja jäätelöä ja lopputuloksen arvaattekin, mutta lauantai oli jo paljon parempi. Söin aika niukasti koko päivän ja illalla vähäsen irtokarkkeja. Ei siis mitään hätää ollut sillon. Eilinenkin meni samoilla linjoilla, tosin ilman irtokarkkeja, eli hyvin. En ole ahminut enkä oksentanut. Perjantain jälkeen. Jee. Hyvä minä. Nyt on siedettävä, jopa etten sanoisi että hyvä olo. Eilen hyvän olon huumassa kävin jopa 20min hölkkä/kävelylenkillä, pitkästä aikaa.

Illalla mietin että mitäs sitten jos nyt alkaa taas tälläinen hyvä kausi huonon jälkeen ja torstaina kun menen lääkärille, sanonkin vaan ettei mitään ongelmaa ole koska nyt menee (väliaikaisesti) hyvin. Miten osaan kuvailla sen pahan olon, ahdistuksen, pakokauhun ja muut oheistuotteen päälle jos sillä hetkellä menee hyvin? Eihän se mua usko jos hymyilen sinä päivänä. Tosin siihen on vielä monta päivää aikaa että mitä vaan voi vielä tapahtua, monta käännettä. Mutta lääkäriin menen joka tapauksessa, oli kumpi tahansa näistä kausista menossa. Ne aika selkeästi jakautuu, huono kausi voi alkaa ihan koska tahansa. Se alkaa ilman varoitusta, jostain keksistä, pullasta, piirakan palasesta, jäätelöstä. Sitten taas mennään. Monta päivää samaa kierrettä. Ahmitaan, oksennetaan. Hyvä kausi alkaa pikkuhiljaa. Kun ajatukset taas kirkastuu, ei tee enää mieli syödä. Ei sitten mitään. Eilen se alkoi. Onneks... Ja tuli todella siellä lenkilläkin käytyä.

Mutta tiivistettynä postauksen sanoma oli siis että oli siedettävä viikonloppu :)