Hyvin menee. Niin hyvin kun voi siis mennä. Eilen oli taas ensimmäinen päivä pitkään aikaan kun en syönyt mitään ahmimalla ja oksentanut. En listaa mitä söin, koska näin ajatellen olen hieman lähempänä parantumista :) On minulla silti pieni vihkonen minne kirjoitan syömiseni, mutta nyt se on avoinna keittiön pöydällä, se ei ole enää pieni likainen salaisuuteni joka kulkee poltellen mukana laukkuni sivutaskussa. Ja laukkua vahdin kun hyeena ettei kukaan vahingossakaan sitä siellä näe. Ei, nyt siitä on tietoinen toinen puoliskoni ja on kokoajan nähtävillä. En voi ahmia koska joudun kaiken kirjoittamaan ylös (niinkuin ennenkin) mutta nyt niistä on joku muukin tietoinen. Ehkäpä tämäkin auttaa...

Eilen helpotti kovasti kun mies ei kuulostanut enää niin järkyttyneeltä vaan lähes ymmärtäväiseltä. Oikeastaan kovin ymmärtäväiseltä. Jopa pohti mistä tämä johtuu, päätteli että synnytyksen jälkeisten hormonien myllerryksestä... Puheli että monella esimerkiksi bulimia puhkeaa synnytyksen jälkeen, jolloin korvani taisi hieman punehtua, en ole kertonut oksentelevani pois syömääni ruokaa. No onneksi siihen ei tarrattu sen enempää. Samalla muistin tamponimainoksen johdosta kertoa että kuukautisia myöskään ei minulla ole ollut ties kuinka pitkään aikaan. Kolmeen, neljään kuukauteen? Niin... Se oli yksi monista asioista joka herätti tähän todellisuuteen, kaikki ei ole kohdallaan.. No, mies siihen että noniin, ihan varmasti tämä kaikki on niiden hormonien heittelyn ja sekaisin olon syytä. Eli hän oli sitä mieltä että kun hormonit on sekaisin, kuukautisetkin jää pois, joten olen alkanut ahmimaan. Siis raa'asti kiteytettynä. Kun itse olen taas toista mieltä. Tämän oravan pyörän takia jopa menkat ovat jääneet pois. Itse luulen että se on niin päin..

Olen pahoillani niille jotka ovat alkaneet lukemaan laihdutusblogia ja tulevaisuudessa tämä ei sitä tule olemaan. Tämä tulee olemaan blogi jossa kerron yrityksestä normalisoitua ja normaalien ruokailutapojen opettelusta...